Koiria ja kissoja

Turkissa ei voi välttyä katukoirien ja -kissojen kohtaamiselta. Hylättyjä tai kadulla syntyneitä yksilöitä on joka paikassa, metsissä, kylissä, kaupungeissa, puistoissa ja rannoilla. Turkkilaisten suhtautuminen katueläimiin vaihtelee melko lailla alueen mukaan mutta yleisesti ottaen niihin on totuttu ja ne ovat osa korttelien arkea. Moderneilla alueilla eläimille tuodaan ruokaa ja vettä sekä talvisin vilttejä ja kyhätään niille suojia. Konservatiivisilla alueilla taas niitä useimmiten kartetaan ja jopa pelätään. Suurien elintasoerojen maassa on toisaalta muistettava että monen ihmisen elämä on todellista taistelua ruuasta ja katosta pään päällä. Usein kaduilla asuvien ihmisten paras ystävä tuntuu kuitenkin olevan koira, samoin on roskiksista elantoa etsivien ja romunkerääjienkin kohdalla.

Kaduilta koiria viedään valtion eläintarhoille, joissa ne rokotetaan ja leikataan, käytäntö vaihtelee hieman kaupungin mukaan. Koirat saavat korvaansa merkin toimenpiteestä ja ne siirretään tarha-alueelle. Monesti näillä alueilla on tungosta ja ajoittain koiria lasketaan taas vapaaksi. Eläintarhoilla koirien elinajan odote on monesti lyhyt. Tarhoilla on erikseen pentuosasto, josta koiria pyritään sijoittamaan perheisiin. Vielä 10 vuotta sitten katukoiran kotia ottaminen oli melko harvinaista, viime vuosien aikana se on onneksi lisääntynyt ja yhä useampi antaa mieluummin kodin sekarotuiselle kuin rotukoiralle. Turkissa eläinkauppojen toiminta on melko hatarasti valvottua ja sitä kautta myytyjen yksilöiden alkuperästä on harvoin varmaa tietoa. Useat paikalliset eläinsuojelujärjestöt ovat kampanjoineet niiden sulkemisen puolesta.

Turkissa eläinsuojelujärjestöt tekevät tärkeää työtä. Niiden toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen ja lahjoituksiin. Sosiaalisen median myötä eläinrääkkäystapaukset leviävät nopeasti monien tietoisuuteen ja jäjestöt pyrkivät saamaan syylliset vastuuseen, paikallinen eläinsuojelulaki käsittelee eläimiä omistajan omaisuutena ja kulkueläimiä ns. tavarana, joten syylliset selviävät usein melko pienillä rangaistuksilla. Monet paikalliset kuitenkin kokevat olevansa osittain vastuussa kadulla elävien hyvinvoinnista, niiden potkimiseen tai kaltoin kohteluun puututaan helposti. Monin paikoin katukoirat ovat löytäneet paikkansa tietystä korttelistosta, jossa niitä ruokitaan ja ne hyväksytään osaksi korttelia.

Kissoja on monilla alueilla runsaasti, ne ovat monesti yllättävän hyväkuntoisia, kiiltäväturkkisia ja hyvin syöneitä. Kissoille tehdään usein syksyisin talvisuojia pahvilaatikoista ja kaupungin puolesta esimerkiksi Izmirissä niille on rakennettu puistoihin suojia. Puistoissa on myös valmiita paikkoja, joihin voi tuoda katueläimille ruokaa ja juomaa. Turkissa katukoirilla on pitkä historia osana yhteiskuntaa. Monet turkkilaiset on kasvatettu pelkäämään koiria ja luonnollinen suhtautuminen eläimiin puuttuu. Vasta viime vuosina koulujen opetusohjelmaan on lisätty opetusta kuinka suhtautua luontokappaleisiin. Monia kasvatetaan kuitenkin edelleen kotona pelkäämään koiria ja niitä pidetään likaisina eläiminä, jotka ovat vailla tunteita.

Vastapainona on sitten tarmokas vapaaehtoistyö ja eläinrakkaus, monesti tuntuukin että suhtautumisessa tunnetaan vain kaksi ääripäätä. Monet yksittäiset paikalliset ovat ottaneet eläimet sydämen asiakseen, tapaan aamuisin lukuisia pussien kanssa eri alueilla kiertäviä ihmisiä, jotka ruokkivat joka aamu alueensa eläimiä. Toiset ovat rakentaneet pihoilleen lukuisia suojia, osa pyrkii löytämään kodin katueläimelle sosiaalisen median kautta tai majoittaa kymmeniä kissoja kotiinsa. Monissa kaupungeissa on nykyisin koirille koirapuistoja ja koirienomistajat tapaavat niissä tai muissa koirille sopivissa puistoissa.

Miten lomalainen voi auttaa katueläimiä ja kuinka niihin tulee suhtautua? Avustukset on parasta ohjata hyville eläinsuojelujärjestöille. Pidemmäksi ajaksi maahan saapuessa kannattaa kysellä paikallisilta tai alueella asuvilta ulkomaalaisilta toimiiko alueella eläinsuojelujärjestöjä. Konkreettista apua tarvitaan monesti ja vapaaehtoisille on aina tarvetta. Monilla paikkakunnilla on pienimuotoista toimintaa ja monesti mukana on myös alueella asuvia ulkomaalaisia.

Eläimille voi viedä myös ruokaa ja juomaa niille varatuille paikoille, ainakin Migros marketti myy pieniä kissan- ja koiranrıuoka pussukoita, jotka on tarkoitettu katueläimille. Viime vuoden aikana Migros on tehnyt tiivistä yhteistyötä Turkin Haytap-eläinjärjestön kanssa. Vanhentuneen päiväyksen ruoka jaetaan Haytapin avulla eri alueiden katukoirille, lähes kaikki Turkin suurimmat kaupungit ovat mukana toiminnassa. Sosiaalisen median myötä talven aikana on jaettu kuvia yrityksistä, jotka laskevat koirat ja kissat liiketiloihin lämmittelemään. Yritys saa eläinten ystävien kautta mainosta ja eläimet talven kylminä päivinä lämpöä.

Kadulta pelastettujen kissojen tai koirien vieminen EU-alueelle ei ole ihan helppoa joten tälläisessä tapauksessa kannattaa tutustua Eviran sivuihin ja ammattitaitoisen eläinlääkärin neuvoihin. Kaikki eläinlääkärit eivät ole hyviä joten tässäkin asiassa on hyvä kysyä suosituksia asukkailta ja eläinten omistajilta. Kesäkoira ja -kissa ongelma on laaja turistialueilla, tätä harrastavat sekä paikalliset että myös monet kesämökeille saapuvat ulkomaalaiset, kesän jälkeen lomakohteissa vaeltaa lukuisia kotia vailla olevia kissoja ja koiria.

Tutustu näihin sivuihin ja googlaamalla löydät lisää esim. aluejärjestöjä:

http://www.haytap.org/index.php/english-content

https://www.facebook.com/TurkishAnimalRescueOrganisation/

http://www.mymerhaba.com/Animal-Shelters-in-Turkey-1627.html

http://www.hakut.net/hakut-hayvan-arama-kurtarma.html

https://www.facebook.com/haysev

#eläimet